Suurin osa meistä suomalaisista on odottanut kesää. Hei, suurin osa meistä on odottanut kevättä, joka ei ole tuntunut tänä vuonna tulevan ollenkaan. Nyt Etelä-Suomessa on päästy hellelukemiin, ja muutenkin kevät on edennyt viime viikkoina luonnossa hurjasti. Suomalaiset mönkivät talviarkuistaan esille shortseissaan, hameissaan ja t-paidoissaan. Valkoisia käsivarsia ulkoilutetaan terasseilla, ja naiset miettivät onko jo aika ajaa talvikarvoitus pois.

Tunteeko teistä kukaan ihmistä, joka ei rakastaisi kesää? Eräs vanha luokkakaverini on sitkeästi väittänyt yli kaksikymmentä vuotta, että hän pitää enemmän talvesta, koska lämpö sotkee hänen päänsä. Vaikea sitä on päästä toisen pään sisään tutkiskelemaan sen sotkuja, mutta kai sitä pitää ihmisen sanaan uskoa.

Jos tätä yhtä ihmistä lukuun ottamatta me kaikki kaipaamme kesää, sen lämpöä ja valoa yhdeksän kuukautta vuodesta, herää väistämättä kysymys siitä, miten täällä eletään niinä kuukausina. Jos me odotamme kolmea kuukautta yhdeksän kuukautta, on suhde kannaltamme aika huono. Yhdeksän kuukauden aikana on helppoa myös luoda isot odotukset kolmelle kuukaudelle; millainen sään pitäisi olla, ja mitä kaikkea sinä lyhyen kesän aikana pitäisi ehtiä/pystyä/jaksaa/kiinnostaa/voida tehdä.

Näillä leveysasteilla kauniilla säällä tuntuu velvollisuudelta mennä ulos, vaikka juuri sillä hetkellä ei huvittaisi. Kohta voi taas olla huono ilma, eikä silloin ainakaan huvita ulkoilla. Entäs kaikki jutut, joita kesällä pitäisi tehdä? Grillaus, piknikit, uinnit meressä ja järvessä, kesätapahtumiin osallistuminen, pyöräily, metsässä kävely, puutarhan laittaminen, pyykin kuivaus ulkona, television katsomisen radikaali vähentäminen, kesälomamatkan suunnittelu ja toteutus, mansikoiden ynnä muiden marjojen poimiminen ja pakastus… Lista on loputon. Ja paineet sen toteuttamiseen luomme me itse.

Ottaisimmeko tämän kesän rennommin? Emme suunnittelisi joka kesälomapäivälle ja -viikolle tarkkaa ohjelmaa, vaan antaisimme fiilikselle ja sattumalle mahdollisuuden? Heräisimme aamulla ja miettisimme, mitä juuri sinä päivänä voisimme tehdä, vai tekisimmekö mitään. Ei anneta mahdollisen huonon sään vaikuttaa. Ottakaamme kaikki tyynenä vastaan. Grillatakin voi, vaikka räntäsateessa, kuten pääsiäisenä nähtiin.