Tiedätkö sen tunteen, se ei tule hiipien, vaan yhdellä rysäyksellä: nyttännemulleheti jotain makeaa! Kuitenkin tiedämme myös, että ylenmääräisellä sokerin ahtamisella on vain huonoja vaikutuksia kehoomme ja mieleemme. Silti makeanhimo on tarve, fyysinen tunne, jota vastaan on vaikea järkisyin taistella.

– Ota lasi vettä.
Voin juoda vaikka litran vettä, makeanhimoon sillä ei ole mitään vaikutusta. Vessassa pitää tosin käydä useammin. Ehkä pitäisi ajatella, että sekin aika on pois karkin syömisestä.

– Sinulla on varmaan nälkä.
Minulle makeanhimo iskee juurikin sen jälkeen, kun olen syönyt. Makeaa ei tee mieli, jos on nälkä. Tai jos en ole muutamaan tuntiin syönyt ruokaa.

– Syö säännöllisesti.
Juu syön. Makeanhimo tulee ruuan jälkeen.

– Syö tuore tai kuivattu hedelmä.
Tämähän on hyvä. Siis vitsi. Jos on makeanhimo, sitä ei banaanilla, omenalla tai rusinalla sammuteta.

– Ota purkka.
Voin ottaa, kiitos. Saanko sen jälkeen karkkia/jätskiä/pullaa, joka sammuttaa makeanhimon?

– Kaytä magnesiumlisää.
Ilomielin. Ei se kyllä makeanhimoon auta, mutta auttaisiko johonkin muuhun? (liikavarpaisiin tai tukanlähtöön?)

– Syötkö liian vähän?
En syö.

– Hanki hyvänolon tunne muualta, kuten urheilusta.
Jumppa ei auta makeanhimoon, makea auttaa makeanhimoon.

– Oletko tunnesyöppö, lääkitsetkö pahaa mieltäsi?
Voin henkisesti hyvin, kiitos kysymästä. Minulla ei ole paha mieli, ja vaikka olisi, sitä ei makean syömisellä paranneta.

– Liiku, sen jälkeen ei tee mieli pilata hyvää treeniä.
Muahhahahaa! Eikös liikunnan jälkeen ole erityisen hyvä lupa syödä makeaa, koska juuri on kaloreita erityisesti kulutettu?

Suurin osa ”virallisista” makeanhimon taltuttavista vinkeistä ei siis päde meikäläiseen. Ruuan jälkeen on saatava makeaa ja piste. En illallakaan kaivele huvikseni kaappeja etsien herkkuja, mutta suolaisen iltapalan jälkeen lautasellinen jätskiä maistuu hyvin. Minun ongelmani ovat myös määrät. Himoa ei taltuta legendaariset ”ota vain yksi pala suklaata” tai ”muutama karkki pussista”. Himon sammuttaa joskus vasta orastava huono olo.

Itsehillintä? Niin, on myönnettävä, että sitä minulla ei ole. Toisaalta mietin, että haluaisinko olla kokonaan ilman makeaa (ja makeanhimoa). Siihen vastaus on helppo: en haluaisi. Kaikenlainen syöminen on ihanaa, rakastan käydä ravintoloissa ja ulkomailla kokeilla uusia juttuja. Ruokaseuran kanssa on mukava analysoida makuja ja esillepanoa. Makuaisti on tärkeä aisti ja hyvänmielen tuoja perusarjessa. Mitä ihmettä sitten voisi tehdä tälle suurelle makean syömiselle?

1. Laatu voisi korvata määrän.
2. Herkun voisi syödä hyvällä omallatunnolla silloin kun syö.
3. Ei liian tiukkoja kriteereitä määrän ja vähentämisen suhteen.
4. Hitaasti syöminen, nautiskellen

Viisaat sanovat, että makeanhimo talttuu kahden viikon totaalikieltäytymisen jälkeen. En osaa siihen sanoa mitään, koska en ole vielä koskaan pystynyt olemaan niin kauaa ilman makeaa.
Vinkkejä otetaan vastaan!