Kun Googlen hakukenttään kirjoittaa sanan ”laiskottelu”, saa lähes 50 000 tulosta. Toisaalla kaikki valittavat jatkuvasta kiireestä. Ei ole aikaa tavata ystäviä, ei ole aikaa lukea kirjoja, ei ole aikaa harrastaa liikuntaa – tai mitään muutakaan, ei ole aikaa laittaa ruokaa tai ulkoilla luonnossa. Kaikkiin edellä mainittuihin aikaa oli kuitenkin 70- tai 80-luvuilla. Miksei enää, vaikka samat 24 tuntia on edelleen vuorokaudessa?

Googlen hakutuloksista esiin ponnahtaa yhteinen mielipide:

”Laiskottelu on ihmiselle hyväksi.”
”Psykologi selittää, miksi laiskottelu ja haaveilu ovat hyvästä.”
”Laiskottelu on halpaa hupia.”
”Laiskottelu on hyväksi mielenterveydelle.”
”Laiskottelu on avain luovuuteen.”

Tajuat varmaan pointin. Koko ajan ei tarvitse olla tehokas ja tuottava ja aktiivinen. Välillä saa – ja kannattaa – ottaa rauhallisesti laiskotellen. Emme kuole, jos syömme joskus valmisruokia. Kuntomme ei huonone, jos yksi kuntosalikerta jää välistä. Ystävämme eivät hylkää, jos emme päivystä koko ajan somessa tykkäämässä heidän kuvistaan. Elämä jatkuu, vaikka perjantaisiivous jäisikin tekemättä.

Useat meistä kaipaisivat elämäänsä lisää tunteja. Koska se ei ole mahdollista, on jostain pakko luopua, jos haluaa lisäaikaa. Minä kokeilen valmisruokien syömistä pari kertaa viikossa. Lisäksi vähennän some-internet-aikaa. Katsotaan kuinka käy. Ettei vaan menisi laiskotteluksi.