En ole koskaan tykännyt kaurapuurosta. Tai juuri muistakaan puuroista. Jo pitkän aikaa on jouluaaton riisipuuro ollut vuoden ainut puuroannokseni. En siis ole ollut kovin kiinnostunut jo muutaman vuoden kestäneestä tuorepuuroinnostuksesta. Juteltuani kuntovalmentaja Kirsi Ahosen kanssa totesin, että omassa ruokavaliossani vikana on ainakin yleinen aamupalattomuus. En ole aamuisin nälkäinen, usein lounas onkin päivän ensimmäinen syömiseni. Nälättömyyden lisäksi aamuinen syömättömyyteni johtuu osittain siitä, että olen vähän kyllästynyt kaikkiin aamupalavaihtoehtoihin.

Niinpä päädyin lueskelemaan netin tuorepuuro-ohjeita; siinä olisi ainakin jotain, mitä en ole ennen kokeillut. Reseptejä löytyi tietysti yhtä monta kuin oli kirjoittajiakin, vaikka perustuorepuuron ainekset olivatkin aika samat. Loppujen lopuksi päädyin seuraavaan:

1 dl soijamantelimaitoa
1 dl bulgarianjugurttia
1 dl neljän viljan hiutaleita
1 rkl chian siemeniä
1,5 rkl mantelirouhetta
puolikas banaani
½ tl vaniljasokeria
½ tl kanelia
päälle pensasmustikoita

Sekoitin aineet keskenään (mustikat laitoin puuron päälle vasta syöntivaiheessa) ja laitoin yöksi jääkaappiin. Aamulla jännitti. Eniten pelkäsin sitä, että tuorepuuro ei maistuisi millekään tai se maistuisi pahalle. Olin varautunut pahimpaan, enhän ollut syönyt koskaan hyvää puuroa kaura- tms. hiutaleista. Mutta nyt: johan oli kivan makuinen aamupala! Mantelimurut ja banaani maistuivat eniten, varmaan osansa oli myös soijamantelimaidolla. Myös ruuan rakenne oli kiva (en pysty syömään esimerkiksi mätiä kaamean suutuntuman vuoksi, joten rakenne on tärkeä osa ruokaa). Puuron päälle laittamani pensasmustikat sopivat hyvin settiin.

Teen siis illalla uuden annoksen huomisaamuksi. Päälle meinaan laittaa nektariininpaloja. Ehkä tästä alkaa uusi aamupalallinen elämäni.