Eräs ystäväni oli vuosia töissä yrityksessä – kutsutaan yritystä vaikka Kiveksi. Hänen lähimmät työkaverinsa ja tiimiläisensä olivat todellakin oman tiensä kulkijoita. Joskus, kun heiltä kysyi apua, he vaan kääntyivät ja kävelivät pois. Jonain päivinä he olivat huonolla tuulella jo saapuessaan työpaikalle. Ystävästäni tuntui välillä, että hänen työkaverinsa olivat uhmaikäisiä neljävuotiaita, jotka saivat raivokohtauksia milloin sattui. He myös näyttivät kiukkunsa ympäristölleen, vaikkei siinä edes olisi ollut raivon aiheuttajaa. Joskus he olivat hyvällä tuulella.

Tämä käytös jatkui kaikki seitsemän vuotta, jotka ystäväni oli työssä Kivessä. Jokaisesta aamusta tuli painajainen jo ennen kuin ystäväni pääsi työpaikalle, koskaan ei voinut tietää millä tuulella ihmiset olivat. Joka aamu piti varautua pahimpaan. Työkavereiden lähellä ei voinut milloinkaan täysin rentoutua, vaikka heillä olisikin ollut hyvä hetki. Koskaan kun ei voinut tietää milloin hyvä hetki loppuisi. Mielialojen ja käytöksen epävarmuus heitteli lähes päivittäin.

Neljä vuotta sen jälkeen, kun ystäväni oli lopettanut Kivessä, hän aloitti musiikkiterapian paniikkihäiriönsä selättämiseksi. Terapeutti kysyi, milloin kohtaukset olivat alkaneet, missä elämäntilanteessa ystäväni silloin oli. Ystäväni on aina elänyt onnellista elämää, hänellä on hyvä perhe, ihana lapsuus, ei koulukiusaushistoriaa, eikä mitään ihmeellistä, jota olisi voinut osoittaa sormella paniikkihäiriön alkamisesta.

Kunnes terapeutti kysyi, millainen työilmapiiri oli siinä työpaikassa, jossa ystäväni oli ollut paniikkihäiriön alkaessa. Niin, arvasitte oikein, hän oli silloin töissä Kivessä. Ajatus iski kuin salama. Vuosien pohtiminen paniikkihäiriön alkusysäyksestä oli äkkiä kristallinkirkas: Kiven ahdistavasti käyttäytyneet työkaverit. Ystäväni ihmetteli, miten ei ollut aiemmin keksinyt tätä, vasta terapeutin suora kysymys työpaikan ilmapiiristä selvitti asian sadasosasekunnissa.

Voitaisiinko siis olla töissä, harrastuksissa ja muualla ihmisiksi, ettemme aiheuttaisi muille mielipahaa, ja pahimmillaan vuosia kestäviä sairauksia? Mieti, miten sinä kohtelet muita.