Aamuisin on pimeää. Iltaisin on pimeää. Ja suunta kohti pimeämpää kestää vielä kaksi ja puoli kuukautta. Ilma kylmenee. Sataa. Velvollisuudet rasittavat. Miten kesällä pyykin peseminen ja tiskikoneen tyhjentäminen tuntuvat helpommilta? Lisäksi töihin pitäisi panostaa, ulkoillakin pitäisi, kuten myös käydä ruokakaupassa ja siivota.

Samaan aikaan some pullistelee ihmisten kuvia sienestämisestä, marjastamisesta, uusista liikuntaharrastuksista, käsitöistä ja syksyn pihatöistä. Missä ihmeen välissä heillä on aikaa kaikkeen siihen? Mistä he saavat energiansa?

Minä kuulun näihin syysahdistuneisiin. Rakastan kesää, joten pimeys ja kylmyys käyvät ytimiini. Syksy ei olisi ollenkaan niin paha, jos sitä seuraisi talven sijaan suoraan kevät. Nyt yritän nauttia pienistä iloista: hyvästä kirjasta (kiitos kirjasto), maukkaista syömisistä (kiitos internetin miljoonat ruokaohjeet), kissan rapsuttamisesta (kiitos kisumme Malla) ja kiinnostavista tv-ohjelmista (kiitos Sohvaperunat, Dicte, Pinnan alla ja Hotelli Halcyon).

Pakko myöntää, että herkkuja menee syksyllä enemmän kuin kesällä. Karkki tai jäätelö suussa ei voi masentaa. Liha taas ei maistu. Tosin se taitaa olla vaan hyvä asia, kunhan pitää huolen, että saa proteiinit muualta. Kalaproteiini tulee tänäänkin purkista, muut linssikeitosta; ajattelin kokeilla sellaisen tekemistä ensimmäistä kertaa.