Kuva: Lisa McWhirter

Vapaaottelija Juho Valamaan urheiluhistoriaan kuuluu muun muassa rullalautailua, taekwondoota ja lumilautailua. Hän ei kuitenkaan harjoitellut mitään tosissaan ennen vapaaottelua. Kaikki alkoi armeijan jälkeen Kosovossa, jossa eräs palveluskaveri houkutteli Valamaan treeneihin.

– Siitä on tosiaan kymmenen vuotta. Kyllästymistä ei ole tullut missään vaiheessa, liekö johtunut siitä, että olen aloittanut lajin kuitenkin suhteellisen vanhana, reilu parikymppisenä, Valamaa pohtii.

Hän toteaa myös, että kaikesta lajharjoittelusta on ollut hyötyä vapaaottelussa: on tullut urheilullisia taitoja, ja halua menestyä. Kehonhallinta ja -hahmotus kasvavat lajissa kuin lajissa. Ne ovat asioita, jotka puuttuvat monelta, jotka eivät ole nuorena harrastaneet mitään liikuntaa. Vapaaottelussa tarvitaan kaikkia taitoja.

Valamaan treenit ovat monipuolisia aina yleisurheilun loikkatreeneistä ja aitahyppelystä koordinaatio- ja voimaharjoituksiin, painonnostoon ja tietysti itse lajiharjoitteluun. Treenikaudella Valamaa harjoittelee 9-11 kertaa viikossa pitäen yhden lepopäivän ja pari kevyemmän harjoitteen päivää.

– Tykkään harjoituksista, myös kovista sellaisista, en muuten olisi jaksanut lajia näin kauan. Treenaan oikeastaan samalla tavalla vuoden ympäri, vaikkei olisikaan tietoa tulevista kisoista. Kyllä treenaus on se, mistä tykkään, Valamaa kertoo.

Ennen kilpailua harjoitukset muuttuvat. Normaalisti treenit sisältävät 80 % lajiharjoitteita ja 20 % muuta. Ennen kilpailua muut jäävät pois ja keskitytään vain lajiin: tutkitaan vastustajaa ja harjoitellaan sen mukaisesti. Kun kilpailu lähestyy, jätetään kaikki turha pois; pari viikkoa ennen h-hetkeä harjoittelua kevennetään, vähennetään treenin mittaa ja ja lopuksi jopa treenikertojen määrää, jotta on aikaa palautua ja olla ottelussa parhaimmillaan ilman mitään jumeja, vammoja ja särkyjä.

Vapaaottelu on lajina nuori, mikä näkyy muun muassa valmennuksessa – tai sen puutteessa. Ammattivalmentajia ei juurikaan ole Suomessa tarjolla. Valamaan apuna on kaksi valmentajaa, joiden kanssa suunnitellaan treeniohjelmat ja mietitään kautta kokonaisuutena, sekä pohditaan lajiharjoitusten jakaantumista ja sisältöä. Pääasiassa Valamaa on kuitenkin itse itsensä päävalmentaja, joka on vastuussa kaikesta. Kukaan ei vahdi tekeekö hän, mitä pitää.

– Olisi kyllä hyvä olla valmentaja, joka voisi olla paikalla kaikissa harjoituksissa ja seurata kehittymistäni ja palautumistani. Joskus on vaikea luottaa omaan tunteeseen, jos on väsynyt. Sitä miettii onko laiska, vai oikeasti harjoittelusta poikki. Onneksi minulla kuitenkin on ammattilaisia tukemassa uraani.

Valamaa myöntää olevansa voitontahtoinen.

– Juu en tykkää hävitä. Tässä lajissa pitääkin olla voitontahtoinen. Kisaamisessa on iso stressi, joten jos ei halua voittaa, en nää syytä miksi kilpailla. Se ei ole pelailua, aina on riski, että jotain sattuu ja tappio on raaka. Haluan olla omassa sarjassani joskus Euroopan paras.